Maanantai keskellä viikkoa
Keskiviikko, 21. Syyskuuta, 2005Tänään on maanantai.
Herään aamuyöstä, ulkona sataa kuin Esterin töötstä. Tarkoitus oli lähteä kaupungille ja pyöränkin pesin illalla, oikein vimillä hinkkasin. Alkoi hirveä vitutus, joka seurasi uniinkin, jotka herätyskello kuitenkin keskeytti. Vaivoin saan kammettua itseni ylös ja pesulle. Sitten onkin aika lähteä kouluun, tai yliopistolle, niin se kuulostaa hienommalta. Naapuritalossa säädetään jotain, koukkaan mielipahaa potien nurmikon kautta ohi tiesulun. Pyöräni on jälleen likainen. Matkalla mittari alkaa sekoilemaan, nopeus on liian pieni. Ajattelin sen johtuvan pinnamagneetin siirtymisestä eilisen pesun aikana ja samalla tunnen jotain pehmeää takanani. Kevyn pompautus satulasta ja vanne vastaa asfalttiin. Mikrosekunneissa mieleni täyttyy kirosanoista ja niiden hassuista johdannaisista, jotka naurattavat vain sekunnin. Kylmän viileästi pysähdyn, käännyn ja talutan pyörääni. Suunta kotia kohti.
Pyörä varastoon, takarengas kainaloon. Onneksi ehdin vain 600m päähän, eilen jouduin kävelemään kilometrin. Taas kotona, pitkä koulupäivä totean IRC:ssä. Tuumasta toimeen, päätän korjata kumin ja pyrkiä luennon kahdelle viimeiselle tunnille. Yritän edes kuvitella olevani tunnollinen opiskelija. Paikka jämähtää hyvin, eihän viime kerrasta ole vielä kahtakymmentä tuntiakaan. Kiekko kasaan ja ilmaa renkaaseen, pumppaan kunnes painetta alkaa olla kolmatta baaria, huoltoasemalla voi käydä hienosäätämässä loput. Alan nykimään pumppua irti, mutta sehän on tiukassa. Otan toisenkin käden mukaan ja repaisen. 3 baaria pölähtää suoraan kasvoilleni, hölmistyneenä katson pumppua, venttiili on siinä yhä kiinni. Se siitä matematiikan luennosta.
Aurinko paistaa, nyt jo koska olisi hyvä käydä kaupungilla…
